Kotona...

Tulipahan lenneltyä muutaman päivän aikana taas ihan omiksi tarpeiksi ja "nautittua" lentokoneen matkustusmukavuudesta. Nyt ollaan jo kotona laukut purettuna ja koitetaan saada taas palauteltua kroppaa normaaliin rytmiin...

//weccary//

Saksassa vielä koneen vaihto

Ennen koneeseen pääsyä Miamissa jouduin vielä turvatarkastuksessa tarkempaan syyniin (ei nyt kuitenkaan niin tarkkaan). Ohjasivat vaan suoraan suljettuun lasikoppiin, jossa ihmettelin miksi ovi ei aukea. Sitten se aukeni , kun toinen virkailija kävi hakemassa mukaansa ja otti käsistä näytteet kuin CSIssä konsanaan. Sen jälkeen pika-analyysi ja OK, voit hakea tavarasi.

Munichissa vaihdellaan konetta ja suunnistetaan koti-Suomeen. Loma rupee käymään vähiin ja pakkaskelit lähenemään. Saksassa on jo lunta näkyvissä, joskin tosi vähän.

Saattaa iskeä jonkinlainen jet lagi, kun ei nukuttanut yhtään edellisellä lennolla. Nyt pitäisi sitten väkisin valvoa iltaan asti, jotta pääsisi edes jotenkin rytmiin kiinni.

Tulipahan reissattua välillä lännen suunnalla ja nähtyä sitäkin meininkiä. Paljon tuli nähtyä reilun kolmen viikon aikana ja varmaan paljon jäi näkemättäkin.

Key West oli paikkana hieno ja sopivan kokoinen kylä viettää aikaa. Matka läpi Evergladsin oli myös alligatoreineen varmaan yksi mieleenpainuvimmista.

Jatkuu..

----------------
//vekkari//

NY

Päästiinpä viimein perille hotellille NY:ssa. Aamulla lähdettiin 11am aikaan hotellilta kentälle ja kello oli 9 pm, kun vihdoin päästiin hotellille. Lento oli ensin myöhässä reilun tunnin mutta NY:ssa kentältä toiselle vaihtaminen ei ihan hetkessä onnistu. Newark to JFK ei ole suoraa kuljetusta ellei ota taksia mutta mehän emme ota. Ei muuta kuin matkaan, Air Train - NJ Transit (Penn Station) - Subway E (JFK Jamaica) - Air Train - Shuttle Bus  (Days Inn hotellin oma kuljetus JFK:lta) ja perillä, eikä kestänyt kuin noin kolme tuntia.

Sattuipa Miamin kentällä olemaan vähän tarkempi ja erilainen  turvatrakastus kuin mitä yleensä. Kaikkien normaalien tavaroiden lisäksi hihnalle piti laittaa tietysti vielä kengät, taskuihin ei saanut jättää papereita eikä mitään muutakaan. Sen jälkeen astuttiin kaappiin ja laitettiin jalat niille varattuihin paikkoihin ja sitten virkailija totesi "hands-up", tässä vaiheessa Tupu kysyi "Really?" Johon tullivirkailija "It's easy, hands-up." Sen jälkeen scanneri pyörähti ympäri ja suoritti läpivalaisun. Toimi muuten tosi hyvin, kun mä unohdin rintataskuun yhden paperin, niin se näkyi kuvaruudulla selkeästi.

Hotelli on JFKn kupeessa muiden hotellien kanssa, täällä muuten keskellä ei mitään. Onneksi ystävällinen respan setä antoi ruokalistan, joista voi tilata iltapalaa suoraan hotellille.

Ja niinpä me syötiin romanttinen illallinen hotellihuoneessa!

//weccary//

Miamissa takaisin

Miamissa ollaan ja päästiin yllättävän hyvin laivalta ulos muiden 3000-4000 matkustajan kanssa. Kimppataxilla Miamiin kevyiden puolimatkan neuvotteluiden jälkeen. Meinasi matka loppua jo alkuunsa FL lentokentälle, kun hintaa alettiin nostamaan kesken kaiken. Päästiin kuitenkin sopuisaan yhteisymmärrykseen, jonka jälkeen taxikuski veti lippalakin syvälle päähänsä ja oli hiljaa.

Miamiin mennessä kuski oli jo leppynyt mutta ei tullut tippiä kummaltakaan porukalta.

Lämmintä tuntuu riittävän ja me istutaan varjoisessa kahvilassa.
----
Jatketaanpa tähän vielä vähän lisää Miamista...

Viime yö Miamissa oli hyvällä paikalla olevassa hotellissa ja saatiin vielä suite poreammella ja hierovalla suihkulla samaan hintaan. Hotelli oli seuraavalla kadulla rantakadusta ja siisti art deco-hotelli.

Päivä Miamissa sujui taas kierrellen katuja, kauppoja ja rantaa pitkin kävellen. Ja lämmintä riitti.
Illalla käytiin vielä kävelemässä Lincoln St:n kävelykadulla. Katu on täynnä kauppoja, ravintoloita ja muita ruokapaikkoja. Poikettiin Nexx:ssä syömässä, joka osoittautui todella hyväksi ja edulliseksi valinnaksi. Annokset olivat valtavat ja todella hyvät. Viereemme istui vanhempi tanskalainen pariskunta ja katseli hetken ruokailuamme samalla selaillen ruokalistaa. Ilmeisesti meidän annokset näyttivät niin hyviltä, että päättivät tilata samanlaiset. Pizzaa ja Cesar-salaattia.

//weccary//

Cozumelin HRC

Taas yksi paita lisää. HRC Cosumel.

//weccary//

Cozumelin kävelyt

Aamusta ankkuroiduttiin Mexicon Cozumeliin. Nyt ei tarvittu venekuljetusta ja jonotusta, vaan kulku maihin oli koko päivän käytettävissä omaan tahtiin. Maissakin kapustelu oli muutamaa astetta kevyempää kuin Belizesssä mutta myytävää-ehkä jonkun mielestä ostettavakin-oli riittämiin. Toisaalta Belize oli varmaankin enemmän oikeaa Belizeä kuin Cozumel Mexicoa.

Taas ohjeista ja neuvoista poiketen ei tyydytty taxin kyytiin vaan suunnattiin sataman kaupoilta kävellen kohti
kaupungin kauppapaikkoja. Ja lämmintä riitti. Matkalla tuli mieleen, että joskus kannattaisi uskoa ohjeitakin ja ottaa vaikka taxi tai jonkun ehdottama scootteri. Paluuseen käytettiin jo taxia. Käytiin kyllä katsomassa mitä Harrikan päivävuokrakin ($135-220 mallista riippuen) olisi ollut. Sataman kauppapaikkojen jälkeen olikin vähän hiljaisempaa ja katseltavaakin vähemmän ennen kuin taas päästiin keskustan alueelle. Sukellullus- ja snorklauspaikkoja kyllä riitti koko matkalle mutta ei niistä paljon iloa kävelijälle ollut.

Keskustassa sitten yllätys, yllätys löytyi taas HRC, joten pakolliset kuvat ja paita oli taas listalla. Muutama tunti meni kierrellessä muutaman päivän viettämisen arvoista turistirysää mutta eiköhän tämäkin paikka ole jo parissa
päivässä scootteroitu ympäriinsä. Sukeltelijoille täällä pitäisi olla upeat paikat ja kirkkaat turkoosit vedet.
Laivalla show-vuorossa oli Saturday Night Fever ja upeat lavasteet.

Keskiviikko risteilläänkin sitten koko päivä ja torstaina aamusta ollaan Fort Lauderdalen satamassa.



//weccary//

Mexico, Cozumel

Karibian pirates. Nyt ollaan Cozumelin saarella Mexico kupeessa. Muut kun otti taxin niin me tietysti käveltiin keskustaan. Sit oli hommattava uusi paita kun oli niin hikikin... Kyllä kannatti.

//weccary//

Belize

Belize City tänään. Aamupalan jälkeen lähdettiin jonottamaan kuljetusta Belize Cityn laiturille. Laiva jäi kauaksi merelle parkkiin ja kuljetukset maihin hoidettiin veneillä, 50-100 veneestä riippuen mahtui kyytiin. Jonot oli melkoiset kiemurrellen pitkin käytäviä, onneksi me oltiin ajoissa suomalaisina. Homma ei muuten toiminut sitten ollenkaan mutta kun oltiin ajoissa niin päästiin pienellä, vajaalla tunnin jonotuksella:(

Kun päästiin maihin alkoi tummien miesten piiritys ja kaiken maailman retkien kauppaaminen. Ja sehän sopii
suomalaiselle. Käveltiin ensin sataman suljettu kauppa-alue pariin kertaan ja yritettiin päästä milloin mistäkin
ovesta ulos ja kävelemään kohti keskustaa, jos sellaista olisi. Kyllä sekin sitten onnistui mutta edelleen väärästä ovesta.

Nyt alkoi sitten vielä kovempi kauppaaminen, eikä nämä kaverit oikein tahtoneet uskoa millään, että niiden tourit ei kiinnosta meitä. Heittivätpä muutamia tosi hyviä vitsejä joukkoon "no. thanx", "You ask me, my name is nothanx", heh heh.

Voisi sanoa, että on aikamoinen muutos Miamista Belize cityyn. Aika köyhän, ränsityneet ja likaisen tuntuinen kaupunki, vaikka tämäkin osa on turistien päivittäisessä käytössä ja laivat pysähtyvät päivittäin täällä. Saattaa kyllä olla, että suurin osa risteilyvieraista osallistuu vain ohjattuihin kiertoajeluihin tai he eivät poistu ollenkaan suljetulta sataman kauppa-alueelta. Vaikka monissa paikossa on tullut poikettua, niin tämä ei kiehtonut. Saattaa olla oikein mukava ja kiva paikka mutta ensivaikutelma ei oikein sytyttänyt.

Paluu laivalle sujuikin jo paremmin, kun ensin päästiin yhteisymmärrykseen passintarkastajan kanssa. Ei heti tullut näytettyä SeaPassia vaan tarjottiin omia passejamme. Passimies olisi ottanut ne talteen, antanut vaihdossa tiketin ja päästänyt vaan käymään satama-alueella.

Loppupäivä sujuikin syöden, maaten vähän auringossa ja minigolfia pelaillen (4 kierrosta). Lisää syömään taas illalla ja täydellä vatsalla katsomaan Dominic Allen iltashow, It's all about music. Biisejä vuosien varrelta ja muutamia tunnettuja kitarasooloja, Purple, Hendrix, Foreigner, jne. Kaverilla oli mukan uskomattoman hyvä rumpali.

//weccary//

Belitze

Piti käydä vielä uudelleen aktivoimassa tili, jotta saatiin nettiyhteys toimimaan. Ei silti näillä 0,65 cen/min silti viitsi roikkua täällä kovin pitkään.

Kohta koitetaan päästä Belitzeen, jonne on erillinen laivakuljetus.

//weccary// 

Päivä merellä

Päivä merellä sujui syöden, syöden ja syöden. Aktiviteetteja riittäisi, jos vain osallistuisi. On surffausta, seinäkiipeilyä, korista, fudista ja bingokin löytyi. Pelattiin mekin pingistä ja minigolfia kolme kertaa, niin sain mäkin voittaa kerran.

Illalla oli taas pukeutumisen vuoro, kun mentiin syömään. Tänään pukukoodina oli formal ja laitettiin oikein tummaa pukua krakan kanssa päälle. Saatiin heti huomiota, kun lähdettiin syömään. "Hey look, very nice, they match..." ja naapurin mies sai pyyhkeitä. Meillä, kun oli Marimekon Unikkoa molemilla.

Tänään ruokavalinnat olivat erittäin onnistuneet, perfect, jopa Tupun 54 cal alkupala (täällä - usa- muuten on muuallakin mainittu ruokien kalorimäärät, Mäkkärissäkin). Oli pakko syödä toinen alkupala vielä ennen jälkkäriä ja toista jälkkäriä. Ehkä vähän taas liikaa mutta valkosipulietanat olivat todella hyvät. Ja tänään Tupukin sai juustokakkunsa.

Iltaruokailun jälkeen käytiin vielä katsastamassa illan show, In The Air. Ihan hieno show, eikä yhtään liian pitkä.

Sitten koitin vielä avata langattomaan verkkopn tilin mutta ei ottanut toimiakseen hytissä, joten nämä tulevat vähän myöhässä.

//weccary//

Laivalle...

Aamu sujui pakatessa loppuja tavaroita ja miettien, paljonko aikaa olisi varattava auton palautukseen lentokentälle ja sieltä matkustamiseen satamaan. Onneksi ovat samalla puolella kylää ja oikeastaan tosi lähekkäin. Vielä ennen lähtöä käytiin kävelemässä pieni lenkki rannalla ja katselemassa ihmisiä aamupäivän lenkillä.

Auton palautus, matka taxilla satamaan, laukkujen jättäminen, turvatarkastus ja lippujen saanti sujui todella joutuisasti, muista matkustajista huolimatta. Joten olimme ohjeista poiketen huomattavasti etuajassa terminaalissa ja samantien laivassa.

Ja sen jälkeen ihan pihalla, mitä pitäisi tehdä ja minne mennä. Etsimme hyttiämme mutta ystävällinen kerrosemäntä kertoi meille, että hytit saa vasta vähän reilun tunin päästä. Ok, what we can do now? Menkää syömään, kerros 11. Mennessämme hissillä ylös, arvuuttelimmme miten homma oikein toimii täälä. No ei muuta kuin suuntasimme kohti ruokapaikkaa ja etsimään vapaata pöytää miettien samalla kuvioita. Aika hälinä, kun taisi muutkin olla yhtä pihalla kuin me. Päiväruoka oli buffet ja ruokaa oli vaikka kuinka paljon ja monenlaista. Ja jenkkityyliin hampurilaisia, ranskalaisia ja hotseja unohtamatta.

Ruokailun jälkeen löytyi jo oma hyttikin, joka on tosi tilava ja kivalla parvekkella. Matkatavarat olivat tosin vielä jossain matkalla hyttiin. Lähdimme kiertelemään ja tutustumaan laivaan. Päästiin aurinkokannelle asti ja isolta screeniltä tuli Juventuksen peli, jota jäätiin katselemaan ekan erä verran.

Ennen laivan lähtöä satamasta oli vielä pakollinen pelastautumisharjoitus ilman pelastusliivejä. Kaikkien oli mentävä omille pelastautumisasemilleen, leimattava korttinsa siellä ja siirryttävä neliriviin odottamaan, että kaiki saapuvat paikalle. Kun kaikki olivat paikalla, oli vielä pelastusliivien käytön ohjeistus ja paluu hytteihin.

Päivällinen oli meillä ensimmäisessä kattauksessa ja taas ihan pihalla mitä pitää tehdä. Pukeutumiskoodi oli casual, joten tunnollisesti päälle kauluspaitaa ja suoraahousua sekä hametta. No, vaikka ohjeet on mitä on, niin osa tuli shortseissa ja t-paidassakin. Mutta suomalainen aina uskoo ohjetta-tosin suurin osa myös muista matkustajista. Taas saatiin ruokaa alkupalat, pääruoka ja jälkkäri - ja maha ihan täynnä - tosin kaikkeahan ei olisi pakko aina syödä vaikka se kuuluisi hintaan.

Illalla vielä käytiin varaamassa paikat eri päivien esityksiin, kun ihmeteltiin ihmisten jonottamista Box Office Reservationissa. Ja yllätys, showt kuuluvatkin ohjemaan mutta niihin on varattava paikat. Joten varattiin kaikkin kolmeen showhun paikat: Production Showtime:In The Air, Saturday Night Fever ja Encore! An Ice Spectacular.

Illalla katseltiin vielä upeaa auringon laskua.


//weccary//

Miami Beach ja "vähän inkkaria"

Aamusta lähdettiin suunnistamaan 1A:ta pitkin Miami Beachiin ja pongaamaan kuuluisuuksia sekä muita elokuvista tuttuja paikkoja. Aurinko paistoi tänään kohtuullisen kirkkaalta taivaaltaja aika lämpöisesti, jotta tarkeni paremmin kuin hyvin kävellä pitkin rantakatuja.

Eipä näytä Miami Beach sellaiselta kuin elokuvissa, ei meinaan samaksi paikaksi tunnistaisi. Rannalla ja rantakaduilla oli melko rauhallista kävellä, ei tarvinnut väistellä ihmisiä ruuhkasssa. Kaikkialla oli siistiä, hienoja uusia autoja ja pastellisävyisiä deco-taloja koko kadun mitalla.

Muuta tunti kierreltiin rannalla ja katuja ristiin rastiin. Paluumatka käveltiin Washington Avea pitkin ja poikettiin matkalla katsomassa Miami Ink-sarjan kuvauspaikkaa. Ei olisi sitäkään tunnistanut, jollei olisi ollut osoitetta.  Ehkä joku muu olisi. Kuvassa ollaan jonkun kanssa jota muutkin kuvasivat...

Inkkaria (lue punanahkaa) vielä sen mitä muutama tunti sai taas aikaiseksi ilman rasvaa...

Huomenna palautetaan auto takaisin ja jatketaan matkaa laivalla seuraavat viisi päivää seilaten Belitzen ja Mexikon kautta takaisin Fort Lauderdaleen.

Katsotaan miten bloggailu onnistuu laivalta...

//weccary//

Shoppailua ja Little Havannaa

Suunnistettiin aamusta Sawgrassin (Fort Lauderdalessa) 350 outletin ostosparatiisiin katselemaan löytyisikö jotain edullista ostettavaa. Muutama tunti tallusteltiin pitkin ja poikin eri myymälöitä mutta mitään ei tarttunut taaskaan mukaan. Ehkä sitä ei oikein ollut tarvetta millekään, vaikka pitää vielä ennen risteilyä ostaa tummat suorathousut, jos haluaa laivalla syömään.

Sieltä suunnattiin sitten Miamiin ja etsimään Little Havannaa. Ensin poikkesimme kuitenkin Biscayna Bayn rannalla olevassa ostoskeskuksessa. Ja yllätys, sieltä löytyi myös Miamin HRC. Tällä kertaa poikkesimme myös syömässä perinteisen Jumbo Combon HRC:ssa. HRC Miami on hienolla paikalla rannassa upeiden jahtien katselemiseen ruokailun lomassa. En tiedä paljonko julkkiksia taas nähtiin mutta ketään ei tunnistettu.

Ja paita taas mukaan...

Sitten Havannaa etsimään, ensin kävellen, toiseksi autolla ilman gepsiä ja kolmanneksi luettiin kirjaa vähän tarkemmin ja kaivettiin läppäri ja gps matkaan. Niin päästiin perille Little Havannan pääkadulle. Täytyy kyllä myöntää, että Key Westin tunnelma vie 100-0 voiton tässä jutussa. Silti tännekin rahdattaan bussilasteittain väkeä katselemaan dominon pelaamista... Ja tietysti Mäkkäriä.

Tunnelmia Little Havannasta...

Loppupäivä saatiinkin kulumaan, kun ajeltiin 1A-tietä South Beachin kautta Fort Lauderdaleen ja poikettiin kahvilla Hollywood Blv:lla.

BTW. Pari päivää tääällä Fort Lauderdalessa olleena, kun en muutakaan tiedä, niin vaikuttaa ihan siltä, että tämä paikka on tainnut jotenkin unohtua sinne 80-luvulle. Kaipais vähän entrausta...

//weccary//

Fort Lauderdaleen

Ajeltiin tänään U.S. Highway 1 ja 1A vuorotellen kohti etelää ja Fort Lauderdalea. Tie 1A kulkee ihan meren tuntumassa välillä upeiden ja hulppeidenkin huviloiden ja jahtien seassa.

Matka etenee kohtuullisen hitaasti rantatiellä mutta onneksi ei ollut ajettavaakaan kovin paljoa. Saatiin siihen kuitenkin taas kulumaan melkein koko päivä muutamilla pysähdyksillä. Käytiin katsastamassa motskareita, siis Harley-Davidsoneja, Yamaha-paita päällä, ja heti tuli kommenttia paidasta.

Tänään olimme kuitenkin "hotelilla" jo valoisan aikaan, jossa ystävällinen, avulias ja puhelias majatalon pitäjä esitteli meille huoneemme ja keittiön toiminnot-ehkä hivenen nauttineena. Paikka on Hollywood Beachillä, suunnilleen satku rannasta ja tässä ollaankin sitten lauantaihin asti.

Pari kertaa käveltiin rantatietä katsastamassa miltä paikka näyttää. Saatiin samalla 12000 askelta.

Harrikkamaailmaa...

Matkakassa meni kokonaan mutta ollaan syömättä siihen asti, kun päästään laivalle;)

Testataan samalla onnistuuko kuvan lähettäminen blogiin puhelimella.

//weccary//

Vero Beach

Hiljaisen ja rauhallisen oloinen paikka 1An ja 1 varrella. Meidän majoituskin on ihan päätien varrella. Lähdettiin vielä illalla etsimään jotain pientä hiukopalaa ja oli mun vuoro valita ruokapaikka.

Hiljainen pikku kylä valtatien varrella ja kaikki ruokapaikat ammottivat tyhjyyttään, joten jonottaa ei tarvinnut... Paitsi sitten, kun löydettiin mieleinen steakhouse - muuten eka tällä reissulla - niin sen oli löytäneet varmaan kaikki muutkin. Ei muuta kuin pöytää varaamaan, menua selaamaan ja jonoon mukaan, ja miettimään kannattaako jonottaa.

Kannatti....

Jenkkityyliin "...ruoka oli mahtaavaa, maistuvaa, makoisaa, eli superhyvää. Suosittelen!"

//weccary//

Orlandossa vierähti pari päivää

Tai oikeammin Orlando nähtiin vasta tänään, kun lähdettiin jatkamaan matkaa - ja vaihteeksi taas heitettiin pikku lenkki. Siis nähtiin Orlando kahteen kertaan.

Huvipuistoalue on Tampan suunnasta tultaessa ennen Orlandoa, joten ei ollut tarvetta käydä keskustassa eikä ilmeisesti monella muullakaan koska kaikki keskittyy yhden tien ympärille, Internationalin. Sen varrella on ruokapaikat, hotellit, kaupat, ravintolat, huoltoasemat ja mitä kaikkea muuta odottaa saattaa. Sitten on tietysti vielä omina alueinaan Disney Worldin- ja Universal Studios-alueet.

Kun ei ollut nyt noita meidän lapsosia mukana niin jätettiin vähemmälle toi huvipuistoissa ja vuoristoradoissa koheltaminen - ja päästiin huomattavasti halvemmallakin.

Toissa päivänä poikettin Disneyn Downtownissa kiertelemässä ja katselemassa, joka sekin on ihan mielenkiintoinen alue kävellä ja kuluttaa aikaa. Disney Storen -yllättäen maailman suurimman, Planet Hollywoodin, Cirque du Soleilin sekä monien muiden paikkojen joukosta löytyy monenlaisia paikkoja missä voi nauttia ruokansa ja juomansa-ja kuluttaa rahansa.

Sieltä suunnattiin vielä Internationalin toiseen päähään shoppailemaan outlet-kauppakeskukseen, josta löytyy kaikki mahdolliset maailman merkit-tunnetut ja tuntemattomat. Tuli edullinen shoppailu-siis eilen, ostettiin vaan kahvit ja pulla (käytiin tänään uudestaan).

Siinä se päivä sitten oikeistaan vierähtikin iltaan. Askeleita saatiin kuitenkin kasaan 15000.

Tänään jatkettiin aamusta sitten sitä shoppailua ja ei päästy ihan yhtä halvalla. Mutta saatiin pari takkia ja hame paljon edullisemmin kuin mitä itse laskeskeltiin 60-80% alennuksia. Sitten tingattiin vielä kassalla lisää ja onnistui! Niinpä Calvinit vaihtoivat omistajaa.

Siitä suunnattiin vielä Universal Studion CityWalkille. Sieltä löytyy taas -maailman suurin- HRC. Nyt on sitten pongattun HRC myös Orlandossa ja paita hankittu klubin jäsenenä "ilmatteeksi" (prepaid). Täälläkin on, kuten Disneyllä, kaikkea mahdollista ajanvietettä tarjolla.

Siitä suunnattiin sitten kohti itäistä rannikkoa ja kuten aikaisemmin kerroin parilla mutkalla. Päästiin kuitenkin viimein tietulleilla varustetulle tielle. Tulliasemille sitten stoppeja ja maksuja $3/4, $1, $1½, jatkuvaa nousua mutta onneksi ei jatkunut pidemmälle.

Ajeltiin rannikolla Kenedyn Space Centerin, poliisien ja astronauttien Hall Of  Famne kautta rannikon suuntaiselle 1A-tielle, jota seurattiin Vero Beachiin asti. Täällä vietetään sitten seuraava yö.

Askeleita kasassa vaivaiset 10000.

//weccary//

Ystävän muistolle

NHL-hokia

Tampa Bay Lightning-Pittsburgh Penguins 3-6. Kansallislaululla aloitettiin, kuinkas muutenkaan. Paikallinen "Motte" soitti muutenkin livenä musiikkia.

Pittsburgh oli parempi kahdesta hengettömästä joukkueesta. Tampa meinasi tehdä pelin nousemalla 3. erässä 3-3 tasoihin kolmella nopealla maalilla mutta... Pari turhanoloista nyhjäystä, 10 ottelijoille.

 Malkin taisi siinä sivussa tehdä vielä hattutempun..

Halli oli ihan makeen oloinen ja vaikka piippuhyllyllä oltiin niin pelin seuraaminen onnistui ihan hyvin, jopa ilman kiikareita.

 Pelin jälkeen lähdettiinkin ajelemaan kohti Orlandoa ja nyt ilman suurempia mutkia. Ja päästiin perillekin, joskin lopussa taas tarvittiin GPS avuksi hotellin etsimissä.

//weccary//

Varaa riittävästi aikaa liikkumiseen

Kannattaa varata riittävästi aikaa, kun suunnistaa vaikkapa kiekkopeliin ja etukäteen varmistaa mille stadikalle on menossa. Saataa käydä niin, että ajaa yhden risteyksen pieleen ja huomaa olevansa sillalla, joka on yli 10 mileä pitkä. Joten sitä joutuu ajamaan koko sillan Tampan puolelle. Sitten saataa käydä vielä niin, että takaisin suunnistaessa kääntyy liian aikaisin ja ajaa toiselle sillalle ja päätyy kiertämään sellaisen pienen lenkin, kuin olisi käynyt kääntymässä vaikka Lammilla tai vähän kauempana.

No sen jälkeen saataa stadikalle olla vähän enemmän matkaa, kuin alunperin hotellilta mutta onneksi oli aikaa. Kun sitten pääsee sille stadikalle sitä saattaa ihmetellä, että miksi siellä on noita baseball-pallon kuvia tuolla katolla ja ketään muuta ihmistä ei ole vielä paikalla vaikka pelin alkuun on vajaa kaksi tuntia. Sitten sitä huomaa ystävällisen mustan mihen, joka ystävällisesti kertoo, että jos ajaa sen ensimäisen sillan yli ja jatkaa vähän eteenpäin niin pääsee Tampa Bay Lightningin icehockey-stadikalle. Joten sitä saataa joutua ajamaan vielä kerran sitä yli 10 milen siltaa-siis sitä samaa jota jo aamulla vahingossa ajoi. Mutta onneksi oli aikaa vielä aamulla...

No, kun sitä aamupäivän aikana saattaa ajella autolla sellaisen 80 mileä ennen kuin pääsee stadikalle, niin sitä saattaa huomata, että ei sitä aikaa enää ollutkaan niin paljon jäljellä ennen pelin alkua. Mutta onneksi lähdettiin jo aamusta yhdeksän aikaa hotellilta ja poikettiin matkalla aamupalalle ennen kuin ajettiin kiekkoareenalle. Peli, kun alkoi yhden aikaan iltapäivästä meille jäi vielä tunti aikaa ennen pelin alkua.

//weccary//

Tampa, St. Petersburg (FL)

Kuinka sattuikaan kolea-aalto just nyt myös eteläiseen USAhan. Tänään oli viileä mutta hieno aurinkoinen keli.

Samanlaista upeaa valkoista hiekkaa beachillä kuin Naplesissakin. Hienot on rannat vaikkakin tänään melko tyhjät. Tunnelma täällä ajellessa on melkein kuin kotona Hämeenlinnassa, täälläkin moottoritie(t) halkoo kaupunkia, joskin toiselta laidalta toiselle on kuin ajaisi Hämeenlinnasta Hyvinkäälle. Eli päivä meni paikkaan tutustuessa ja pelttiinpa golfiakin - tosi mini sellaista- ja taisin hävitä lyönnillä vaikka holarin teinkin.

Illalla poikettiin vielä The Pier:llä, joka on meren päälle rakennettu kärjellään oleva pyramidi sisällään ravintoloita, akvaarioita ja kauppoja.

Huomiseksi olisi luvassa sitten "hokia änäri"-tyyliin, Tampa Bay Lightning-Pitsburgh Penguins 1:00 PM.
Ei tule Rangers tänne nyt mutta oli tällainen kuva Gabornikista ja musta.

Sen jälkeen jatketaankin sitten kohti Orlandoa.

Terveisiä Danskulle ja Adalle.

//weccary//

Hollywoodin tunnelmissa

Ajeltiinpa Evergladesin suoalueen läpi ja loppupuolella poikettiin eräällä huoltoasemalla, jossa oli Subway. Ajatuksena oli ottaa sämpylät ja juomat mukaan loppumatkalle. No, sisälle päästyämme päädyimmekin ottamaan vaan jätskin ja kahvin, kun paikan fiilis Tupun mukaan oli kuin leffasta konsanaan.

Keskellä suoaluetta on yksinäinen paikka kaukana kaikesta sivistyksestä, jota yksinkertainen isä ja poika pitävät. Ja mitä tapahtuukaan niille asiakkaille, jotka tulevat ovesta sisälle...

Eli emme ostaneetkaan mahdollisesti unijauheella terästettyjä subeja vaan jatkoimme nälkäisenä matkaa.

Seurasiko siitä, että illalla kun poikkesimme hotellin viereisessä Subissa, tilauksesta ei meinanut tulla oikein mitään ja emme saaneet sitä mitä kuvittelimme tilaavamme. Vai olisiko kysessä kuitenkin ollut kevyt kielimuuri...

Samalla muuten sain ilmaisen limun, kun meni oikea ja vasen vähän sekaisin.,,

Oli sillä samaisella suoalueella muuten mustilla laseilla rekkojakin liikkellä, joista osa tuli vastaan ja osa ajoi perässä. Onneksi ei sentään satanut ja ollut pimeää, eikä bensakaan loppunut...

//weccary//

Pari seuraavaa päivää Tampassa

Jos oltaisiin taas vaihteeksi paikallaan pari päivää ja yritetään päästä vaikka kiekkomatsiin. Tampalla olisi sunnuntaina päivällä kotipeli.

Aamusta käytiin vielä katsastamassa Naplesin 13 km pitkää beachiä. Oli rauhallisen oloista joitakin kävelijöitä lukuunottamatta.

Taas oli monenlaista linnustoakin paikalla-yksijalkaisiakin.

Olisi ollut mukava aamulenkki kävellä päästä päähän mutta ei auttanut vaan oli jatkettava matkaa.

Jatkettiin Tamiamia (41) pohjoiseen kohti Tampaa. Tie seurailee rannikkoa ja kulkee jokaisen "kylän" kautta. Matka ei ollut pitkä, vain 166 mailia Google Mapsin mukaan mutta saatiin siihen kulumaan koko päivä. Matka ei oikein etene, kun liikennevaloja on jatkuvasti. Tie oli hyvää useimmiten 3 kaistaa samaan suuntaan. Tien varrella on lukuisia autokauppoja-niitä meinaan riittää, monenlaisia ruokaloita, yli 55+ alueita-yllättävän paljon, camping alueita joilla ei telttoja näy mutta linja-auton kokoisia matkailuautoja hinauksessa maasturi kaupunkiliikkumista varten, jne.

Matkalle osui muutamia ihan hienoja siltoja joiden kautta ajeltiin. Pisin ja ainoa maksullinen silta koko reissun aikana oli loppupäässä, kun poikettiin pois Tamiamilta ja ajettiin St. Petersburgin skyview bridgen kautta hotellille.

Tänään otettiin hotelli taas vaihteeksi netistä valmiiksi, kun tultiin vähän suurempaan kylään. Nyt kaivettiin läppäri ja gps esille, kun alettiin hotellin paikan määrittely. Siitä oli ihan hyvä apu, niin saatiin suunta suunnilleen kohdalleen ja sitten viitoitusta sekä läppäiriä vuorotellen seuraillen suoraan perille. Hotelli on muuten ihan ok, mutta paikka on aika syrjässä. Clearwaterin lentokentän vieressä.

Lisäilin muutamia kuvie myös aikaisempiin teksteihin, kun jäi illasta aikaa. Laittelen myöhemmin Harlemin ja muut kuvatkin sinne.

//weccary//

Jos ei kävellä niin sitten ajetaan...

Majoitus oli tosi viihtyisä mutta kuitenkin huonosti nukutun yön jälkeen käveltiin vielä lenkki Key Westissä ja poikettiin kuvaamassa Hemingwayn talo.

Huonosti nukuttu yö johtui vaan ja ainoastaan kylässä olevista kukoista, jotka aloittivat aamuyöstä oman versionsa aamunavauksesta. Poikettiin aamulenkillä sitten vielä HRC:sssä ja poimittiin taas yksi uusi paita mukaan - sinne autotalliin - ja liityin vielä mainoksen uhrina jäseneksi alennuksia toivoen.

Ajeltiin takaisin mantereelle muutamilla pysähdyksillä ja pakollisilla valokuvauksilla aikaa kulutaen. Sen jälkeen suunnistettiin Evergladesin suoalueen läpi tietä 41 kohti Naplesia. Onneksi mukana on auton mukana ullut mainoskartta, jolla on helppo suunnistaa;) Läppäri, jossa on kunnon kartta asennettuna ja gps oli auton takapaksissa. Mutta oikea tie löytyi ja niin ajeltiin pitin Tamiamia.

Matkan alussa oli useampiakin paikkoja joissa mainostettiin suoajeluja, joilla voisi nähdä alligaattoreita. Pysähdyttiin yhteen sellaiseen vaikka ei ajelulle lähdettykään. Otettiin muutamia kuvia paikalla olleesta alligaattorista - vaikutti kyllä aika muoviselta. Joskin myöhemmin selvisi, ettei tainnut ollakaan, vaikka pysyi paikallaan.

Kun taas kerran pysähdyttiin ottamaan muutamia kuvia, kun maisema vaihtui niin ihmeteltiin vedessä liikkuvaa "tukkia". Oli muuten yllätys, että siellä oikeasti näkee eleväviäkin alligaattoreita. Oikeistaan niitä olikin koko matkan ajan ihan siinä tien vieressä olevassa rämeikössä vaikka kuinka paljon - ja otettiin sitten kuvia.

Lintuja kun ei ihan heti erota toisistaan mutta oli siellä muutamia isoja kotkiakin siinä tien varrella lukuisten muiden valkoisten ja mustien lintujen kanssa.

Panttereita ei matkalla nähty, vaikka kylttejä oli muutamia varsinkin lähempänän Naplesia. Olisihan sekin ollut kiva nähdä siinä tiellä tai tien vieressä.

Naplesin lähestyessä alkoi tien molemmin puolin olla golfkenttiä - jos en väärin muista niin tällä alueella on reilut 50 kenttää. 

Eipä ollut taaskaan varattua majoitusta valmiina, joten ei muuta kuin etsimään. Pysähdyttiin muutamiin kyselemään hintaa ja koitettiin myös tingata. Huonolla menestyksellä, kunnes löytyi sopiva ja myös sellainen paikka, jossa pääsi vähän neuvottelemaan hinnasta. Kolmasosa hinnasta pois, aamiainen ja autoparkki mukaan korttelin päässä vanhasta kaupungista. It's deal.

Ajettiin sellainen reilut 250 mailia ja aslkeleitakin ehti kuitenkin tulla aamulenkistä johtuen sellainen 16000.

//weccary//

Tässäkö tulevaisuus - Naples ?

Istuskellaan kahvilla Naplesissa ja ihmetellään mihin sitä oikein tultiin. Lähes kaikki ihmiset, jotka tungeksivat lähes täydellä pääkadulla ovat seniori-ikäisiä. Melkein kaikki kyllä ovat hyväkuntoisen olisia golfin harrastajia. Golfkenttiä oli molemmin puolin päätietä jatkuvasti, kun ajettiin tänne.

Tässä sitä nuortui taas paljon...

P.S. Pojat, teillä on tosi nuoret vanhemmat.

//weccary//

Nimipäivää viettämässä Key Westissä

Aamulla lähdettiin jo ennen yhdeksää liikkeelle kohti Key Westiä. Ja suunta oli vielä kerralla oikea. Ei tarvinnut muuta kuin ajella 1-tietä South. Saatiin siinä kulumaan muutaman pysähdyksen kanssa kuutisen tuntia.

Matkalla näkymät oli kyllä kieltämättä ihan hienot. Mahdollisuuksia olisi ollut nähdä apinoita, krokotiilejä, kauriita (key deer, tällä kun kaikki alkaa sanalla key) mutta lintuja nähtiin. Ainakin yksi laji tunnistettiin (luultavasti) pelikaaniksi tai ainakin saman näköiseksi. Näiden kaikkien eläimien lisäksi oli myös hulppeita huviloita, mahtavia jahteja ja vähän nopeampiakin veneitä matkan varrella.

Nyt otettiinkin huone poikkeuksellisesti Key West Centeristä, kun poikettiin kysymään mahdollisia majoituspaikkoja-oli edullisempaa kuin booking.comin kautta. Hakemalla paikan päältä olisi valikoimaa riittänyt vaikka kuinka paljon, kun joka toinen talo tarjoaa majoitusta ja hintataso olisi saattanut olla edullisempikin?

Sääennuste lupasi sadetta, tuulta ja ukkosmyskyä iltapäiväksi ja mahdollisesti vielä illaksikin - ja osaltaan osui oikeaan. Vettä tuli tuulen kanssa ja salamoilla höystettynä, kun päästiin perille. Lähdettiin kuitenkin katsastaan kaupunkia kävellen ja tietysti takit päällä, ettei kastuttaisi kokonaan. No, sade hellitti ja muutenkin oli lämmintä, joten hikihän siinä tuli ja muutenkaan ei kellän muulla ollut takkeja päällä.

Käytiin ensin katsastamassa josko Kuubaan olisi kyytejä tarjolla, kun matkaakin oli vain 90 mileä. Kun kyytiä vastatuuleen ei löytynyt, niin lähdettiin myötätuulen mukana vaeltamaan pääkadun toiseen päähän katsomaan auringonlaskua pilvisellä säällä. Matkalla poikettiin kahvilla ja muutenkin aikaa kului jo sen verran, että pelkkä kajastus enää näkyi taivaanrannasta. Vesisadekin oli lakannut jo aikoja sitten ja pilvetkin kadonneet taivaalta, joten se auringon kajastus vielä heijastui taivaalle.

Paikka on todella viihtyisä "pikku paikka" mukavinekKuubalaistyylisine taloineen ja kortteleineen. Taidetta ja käsitöitä, ravintoloiden ja muiden kuppiloiden lisäksi löytyy useita sikaripuoteja aitoine Havannalaisineen. Huomenna pitää vielä suunnistaa ainakinHemigwayn talolla käymään ja otta muutama valokuva lisää auringossa-säätiedoitus lupasi aurinkoa.

Taas löytyi yksi HRC lisää vaikka en vielä t-paitaa ostanutkaan.

btw: saatiin tänään kuitenkin askeleitakin kasaan melkein 10000.

//weccary//

Miamissa ollaan

Nyt loppui kävely. Saatiin auto alle ja etsittiin hotellia ainakin pari tuntia mutta nähtiinhän jo viidakkoakin.

//weccary//

Junan kuulutus

Tässä se kuulutus mutta iPhonen tallentamassa muodossa.

//weccary//

New York, neljäs aamu menossa

Hotelli (Hotel 36) oli muuten hyvällä paikalla, pieni (26 kerrosta) ja siisti, ihan kohtuu hintainen ja bonuksena vielä aamupala.

Aamulla kyseltiin vielä helpompaa tapaa päästä kentälle. Private taxi $84, jätettiin väliin. Shuttle Bus $24/hlö, joo käy meille. Ruvettiin sopimaan aikaa, jaa tänään jo lento - ei käy. Kaveri tuumasi, että teillä saattaa tulla kohta kiire kentälle, kun taas meidän mielestä vähän yli 4 tuntia koneen lähtöön riittää. Eli siis ekan suunnitelman mukaan ja Penn Stationille ja ostamaan liput, $12,25/nuppi.

Sitten pieni problems, mihin mennään? Taululla lukee kyllä junan numero, mutta ei raidetta ja missäköhän ne laiturit oikein on? On vähän isompi toi asema, kun meillä kotona. Onneksi on paljon ystävällisiä ihmisiä ja niin ilmestyi taululle nro 2 ja vielä oikeat rappuset alaspäin.

Päästiin hyvin junaan ja ystävällinen konnari kertoi meidän pääteaseman olevan kolmas stoppi. Junassa oli muuten mahtava kuuluttaja, jonka venytys matkasta oli kuin kunnon nyrkkeilymatsin alusta. Se oli ihan pakko nauhoittaa. Laitan tänne kunhan ehdin.

Matka maan alla alkoi, meinaan ei Manhattanilla raiteita näy. Päästiin sitten meidän stopille ja vaihdettiin Newarkin lentokenttäjunaan. Sillä sitten terminaali Chen.

Aikaa meni hotellilta kentälle vajaat 1,5 tuntia, ei paha. Sitten enää tsekaus, kamat koneeseen ja turvatarkastuksessa riisuuntumisen jälkeen aikaa jäi vielä kolme tuntia kirjoitella blogia.

//weccary//

Askeleet yli 20000

Käveltiin sitten illalla vielä pieni lenkki "keskustassa". Poikettiin PennStationilla ja käveltiin siitä Madison Square Gardenin läpi. Madisonilla oli väkeä liikenteessä, kun korismatsi oli alkamassa. Me katseltiin sitä matsia tehokasta. Sieltä sain huijatuksi Tupun vielä kävelemään HardRockCafeen. Taas on yksi HRC-paita lisää. Saan laittaa sen mahdolliseen tulevaan uuteen autotalliin seinälle muiden paitojen joukkoon.

Sieltä sitten Subiin ja iltapala mukaan hotellille.

Askeleet hyytävän kylmässä tuulessa 25000 koko päivänä. On sitä kohta tallattu Nykiä 100000...

//weccary//

New York, yllättäen kolmas päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen valloitettiin tänään sitten Empire State Building heti aamusta. Näkymät oli ihan hienot ja sai vähän paremmin kuvaa miltä New York näyttää. Ja kun olimme aamusta - vähän ennen ysiä - liikkeellä, niin ei tarvinut jonotella ollenkaan. Liput oli muuten $21, eikä saaanut opiskelija-alennusta. Nyt se Vapaudenpatsas näytti vielä pienemmältä.

Sieltä sitten suunnistettiin Chinatowniin, taas bussi 5 ja kohti downtownia. Chinatowniin on mentävä, kun ei lähdetty Aasiaan. City Hallin kohdalla pois ja siitä kävelemään.

Täällä Chinatown oli paljon rauhallisempi kuin Bankkarissa mutta ruoka oli täälläkin hyvää ja ihan edullista lounasaikaan. Ja taas käveltiin teitä ristiinrastiin ja suunnistettiin sieltä sitten Little Italyn kautta Sohoon ja  Broadwaylle. Broadwayta pitkin tultiinkin aina 36th kadulle asti muutamilla kahvipysähdyksillä. Ja taas saatiin päivä hupenemaan ja 19000 askelta.

Tänään taidetaan päästä taas yli 20000, kun vielä lähdetään iltapalaa haukkaamaan johonkin, ehkäpä vaikka HardRockCafeen. Pitää hakea meinaa sieltä vielä t-paita. Samalla tsekataan huomista aamua varten kuljetusta Newarkin kentälle.

Huomenna lennetään Miamiin ja lähdetään autoileen...

//weccary//

New York, toka päivä

Ei mennyt Manhattan päivässä mutta jo kahdessa, se tuli käveltyä melkein päästä päähän! Suunnilleen 19000 askelta tänään ja vielä on päivää jäljellä.

Aamusta Harlemiin bussilla. Bussi 5 on hyvä, se menee Manhattanin päästä päähän, kun vaan muistaa lähteä oikeaan suuntaan. Mentiin aamusta ensin downtowniin, siis mentiin väärään suuntaan. Ajeltiin sitten sieltä 125th Streetille Harlemiin, matkaan meni pari tuntia. No lomalla ei ole kiirettä.

Harlemissa käytiin yhdessä monista Baptistien kirkossa aamupäivän messussa. Meno oli vähän samanlaista kuin elokuvissa. Käveltiin 125 streettiä - Harlemin pääkatua - jokin aikaa ja katseltiin elämän menoa.

Siitä sitten suunnattiin kohti Central Parkin pohjoista osaa, kävellen. Central Park käveltiin muiden kävelijöiden ja juoksijoiden seassa mutkitellen pohjoisesta etelään.

Kun kerran oltiin jo näin paljon kävelty, niin käveltiiin vielä takaisin hotellille 36th streetille. Eli tänään 125-36=89 streettiä kävelty eri avenueita pitkin. Eikä tunnu missään... Jalat on ihan puhki.

//weccary//

New York, eka päivä

Ei New Yorkia todellakaan nähdä päivässä vaikka kuinka yrittää kävellä, reilut 26000 askelta. Hotellin aamupala oli positiivinen yllätys, kun sen ei pitänyt edes kuulua hintaan. No, se tietysti selviää laskua maksaessa viimeistään.

Aamusta ensin Penn Stationille ostamaan päivälippua metroon, jota ei kuulemma enää myydäkkään. Ostettiin sitten 20 taalan lippu, jolla voi maksella matkoja busseissa ja metroissa. Sitten etsimään pysäkkiä, josta bussi 5 kulkee. Matkalla poikettiin Madison Square Gardenilla katselemassa paikoja. Lopulta löytyi myös oikea pysäkki ja bussi, jolla päästiin downtowniin ja sieltä Staten Islandin lautalle.

Aurikoisessa ja yllättävänkin läpimässä ilmassa seilattiin ilmaisella Staten Islandin lautalla ja katseltiin Vapaudenpatsasta, Manhattania, Brooklyn Bridgeä ja lukuisia muita paikkoja. Vapaudenpatsas on muuten tosi pienen näköinen.

Sitten kävellen WTCn kautta Brooklyn Bridgelle kävelemään ja sieltä Chinatowniin. Chinatownissa piti jo ottaa metro mutta olikin uptowniin menevät portit kiinni, joten jatkettiin kävelyä aina West 8th St ja hypätiin bussiin.

Hetki huilattiin hotellilla ja lähdttiin hankkimaan lippuja johonkin Broadwayn musikaaliin. Lippuja oli puoleen hintaan myynnissä useampaankin mutta otettiin liput Chicagoon. Joten se katsottiin vielä illan päätteeksi.

Ja nyt ihan puhki hotellilla, ekan päivän jälkeen...

Aamulla ehkä Harlemiin kirkkoon gospelia kuunteleen, niin saadaan samalla uptown ja Central Park käveltyä.

//weccary//

Hki-Frankfurt

Yö lentokentän hotellissa oli hyvä vaihtoehto, eikä tarvinnut aamulla ajella huonossa kelissä kentälle. Aamupala hotellilla ja bussilla kentälle.

Eka lento takana ja seuraavaa odotellaan Frankfurtin kentällä. Kolmas aamupala menossa tänään: pari makkaraa, leipää ja kahvia.

//vekkari//