Tivatista kohti Dubrovnikia ja kun aikaa oli, niin poikettiin BIHin kautta vielä ennen kotiin paluuta. Illalla lento ja yöllä himassa.
Matkaa tuli suunnilleen 1300 kilsaa ja 6 maata kierrettynä.
perjantai 29. kesäkuuta 2018
tiistai 26. kesäkuuta 2018
Podgrica - Tivat
Tivatissa ja Porto Montenegrossa kävelyllä ja katselemassa melkoisen kokoisia jahteja.
Pristina - Podgorica
Matkalle toi oman lisänsä valtavat uuden tien rakennusurakat. Tulee tunnelia ja siltaa uudelle motarille ja kiinalaisten rakentamina. Kyltit kiinaksi ja jos ei kaikki niin ainakin suurin osa työmiehistä kiinalaisia.
Matkalla paikallinen Parkki-Pate muisti meitä kans yhdessä pikkukylässä. Tuli oikein autolle juttelemaan... Same in English, please... No, otti ne laput tuulilasilta ja myi meille 7 euron parkkilapun.
Podgoricassa piti tietenkin käydä bongaamassa HRC ja hakea paita. Must juttu.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
Skopje - Pristina
Tullimuodollisuudet meni nopeasti läpi molemmilla rajoilla ja päästiin helposti Kosovoon. Ainoa mikä oli, niin Green Card ei kelpaa tänne ja rajalta oli ostettava autolle paikallinen vakuutus. Ja minimi oli tietysti 15 päivää ja 15 euroo. Ei ollut paljon vaihtoehtoja.
Rajalta muutama kilometri kuraista tietyön hidastamaa ajoa kohti Pristinaa, mut sitten aukeaa uusi motari ja sitä pitkin perille.
Kylille käveleen auringon lämittäessä ihan kohtuullisesti, vähän reilua 20 pinnaa. Muutaman koukkauksen ja kyselyn kautta Äiti Teresan kävelykadulle. Kirkon torniin yhdellä eurolla katselemaan näkymiä. Opastus rakennuksista ja raketamisen arkkitehtuurista kuultiin parilta opiskelijalta. Paikallisia, jotka asuvat ja opiskelevst nykyisin Ranskassa.
Aamulla vielä muutamaksi tunniksi kiertelemään Skopjea. On muuten patsaiden luvattu kaupunki. Niitä riittää.
Pristinan kaupungin kirjasto. Melko erikoinen näky.
lauantai 23. kesäkuuta 2018
Ulcijn - (läpi Albanian) - Skopje
Skopje. Ei vielä ehditty illan aikana kauheesti kiertää, mutta näytti olevan paljon nähtävää jo ihan keskustassa ja vanhassa kaupungissa. Hotelli, De Koka, on ihan vanhan kaupungin kupeessa, joten lyhyt matka kiertelemään basaareille. Mielenkiintoinen mesta.
Albanian läpi. Navi suositteli reittiä Kosovon kautta. Sinne vei uusi kunnon motari, mutta suunnattiin kuitenkin suoraan kohti Makedoniaa. Ei paras ratkaisu, vaikka nähtiinkin Albanian maaseutua ja vuoristomaisemaa läpi koko maan. Maisemia ei voi moittia. Välillä oli tietä ja välillä siitä puuttui puolet, välillä oli tie täynnä reikiä eikä mitään ihan pieniä olletkaan, välillä tie oli vajonnut puoli metriä ja näitä sitten riitti melkein läpi Albanian. Välillä jopa paikalliset hiljensi vauhtia näihin reikäpaikkoihin. Otti vähän aikaa ajella.
Vähän ennen rajaa tie parani, kun ajeltiin vähän jyrkemmissä maisemissa ja Makedonian puolella oli selkeästi paremmat tiet.
Illalla Skopjessa oli vielä joku kansallismielinen tapahtuma ja jokunen poliisikin mellakkavarusteissa valmiina. Ei jääty loppuun asti tsekkaamaan menikö kaikki rauhallisesti kansallislaulua laulaessa.
Budva - Lovcen - Ulcinj
Eli ollaan melko lähellä Albanian rajaa. Ajeltiin Budvasta Lovcen vuorelle sisämaahan päin katsastamaan mausoleumia. Sinne sai kävellä vielä suunnilleen 460 rappusta ja vielä molempiin suuntiin. On upeat näkymät ja olis ollut vielä upeammat, jos taivas olis ollut pilvetön.
Sieltä jatkettiin matkaa takaisin rannikolle ja meren rantaa seuraten Ulcinjiin. Matkalla ohitettiin Sveti Stefanin saari, jonne ei pääse kuin varaamalla yö tai tekemällä pöytävaraus raflaan. Sen verran tsekkasin et nyt olis yö ollut 1230e. Mentiin kuitenkin ohi.
torstai 21. kesäkuuta 2018
Dubrovnik - Budva
Aamusta liikenteeseen ja kohti Montenegroa. Pienellä jonotuksella tullista läpi. Jonossa ehti hoitaa hyvin muutaman sähköpostin ja soitella puhelun.
Sen jälkeen meren rantaa pitkin Kotorin lahtea kierrellen ja ihaillen hienoja maisemia. On ne vaan upeita ajaa autollakin.
Muutamia pysähdyksiä pikkukylissä - valokuvan mittasia ennen Kotoria. Siellä muurien sisään kiertekemään vanhan kaupungin kapeita kujia 30 asteen lämmössä. Tarkenee.
Sieltä jatkettiin siteen Budvaan, johon jäätiin yöksi. Iltapäivä ja ilta kävellen ja kierrellen muurien sisällä vanhan kaupungin kapeita pikku kujia. Taas sitä näkee uusia paikkoja.
On muuten taas kerran paikalliset erittäin ystävällisiä ja avuliaita. Nälkä kun oli ja wifiä kaivattiin Budvaan tullessa, mentiin randomilla Pizzeria Felixiin. Samalla kun tilattiin ruokaa, selailtiin majoituksia. Niitähän löytyi riitävästi. Kyselin siinä tarjoilijalta yhden paikan sijaintia, mut kun ei osannut kertoa kyseli viereisessä pöydässä olevilta. Niinhän siinä sitten kävi, että pizzakuski lähti skootterilla saattamaan meidän perille. Pomon määräyksellä. Hienosti toimi, eikä tarvinnut säätää kapeilla kujilla.
No, mentiin sit illalla vielä samaan paikkaan syömään uudemman kerran. Ensin tuli pizzakuski heittelemään yläfemmoja ja kun palailin kohti pöytää ihmettelin kun joku huutelee perään. Sehän oli paikan pomo, joka tuli tervehtimään ja kyselemään kuulumisia. Ja samalla huikkasi tarjoilijalle jotain "drinks".
Tais samalla mennä meidän tilaukset jonon ohi ja kun maksettiin laskua, niin tarjoilija kyseli mitä juotavaa sais olla, talo tarjoaa. Espressoa pyysin, se tuli oluen kera. Voin suositella, palvelu pelaa, ruoka on hyvää ja sitä on vähän turhan isot annokset.
keskiviikko 20. kesäkuuta 2018
Dubrovnik
Lämmintä riitti ihan kohtuullisesti vielä illalla, 26 näytti olevan.
Takapihan pikkuravintolassa iltapalalla. Hyvää oli, kun salaatilla, keitolla ja pizzalla mentiin.
maanantai 18. kesäkuuta 2018
Gdanskia kierrellen
Majoituspaikka, Hopfen by Happy 7 Apartaments, on uusi joen rannalla sijaitseva tosi hyvä studio, jota voi suositella. Aamupala kuului mukaan ja tarvikkeet, joita oli riittävästi, oli tuotu valmiiksi jääkaappiin.
Gdanskiin Turusta
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
sunnuntai 10. kesäkuuta 2018
perjantai 8. kesäkuuta 2018
torstai 7. kesäkuuta 2018
Birzai - Tallinna
Liettuasta aamulla liikkeelle ja Latvian kautta via balticia vältellen. Vähän ennnen Viron rajaa vasta Via Baticille ja siitä sit Pärnun ohi Tallinnaan.
Bialystok - Birzai
Kuvattavat kohteet on vähentynyt samalla, kun tullaan tuttuihin maisemiin ja aikamatkat pidentyneet samassa suhteessa.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
Lodz - Bialystok
Bialystokissa odotti pari tuttua kaveria, jotka on ennenkin hakeenut mut kotiin näiltä ajoreissuilta. Matka jatkuu Unskin ja Pepen kanssa kohti kotia.
maanantai 4. kesäkuuta 2018
sunnuntai 3. kesäkuuta 2018
Buelsko-Biala - Lodz
Kevyessä sateessa liikkeelle ja kohti märkää motaria. Ei tainnut kylä jäädä taakse, kun ilmassa oli enää sumua. Jes. Ja siitä eteen päin keli vaan parani. Lodzissa jo ennen kolmea.
Sen jälkeen pääsikin pitämään Konstaa sylissä pitkästä aikaa. Ilta kului, kun käytiin syömässä ja tutustuttiin Lodzim keskustaan ja ilmeisesti Euroopan pisimpään kävelykatuun. Löytipä sieltä myös hyvä kahvipaikka jälkkäriksi sekä valinnan vaikeutta aiheuttanut olutravintola.
Nyt vietetään pari päivää ja yötä täällä.
Maribor - Bielsko-Biela
Melkoisen tasaista puurtamista oli ennen kun päästiin Tatran kupeeseen. Ja Tatrakin tuli ylitettyä Puolaan moottoritietä pitkin. Maisemat jäi vähän köyhiksi tällä kertaa ja kuviakin tuli otettua paljon vähemmän kuin normaalisti.
lauantai 2. kesäkuuta 2018
Treviso - Maribor
Italia-slovenia-italia-itävalta-slovenia tänään. Alppien yli mutkitellen ja maata vaihdellen kulki päivän reitti ja illaksi Mariboriin Sloveniaan.
Hienot oli maisemat eilisen tasonko ajelun jälkeen. Oli korkeuseroo ja mutkaa, välillä mentiin vuorien välissä jokea seuraten ja välillä taas Alppien yli.
Aamusta lähtien oli ilmassa sadetta, vaikka aurinko paistoi, ilma oli tosi koosteen oloinen. Jossain katoin varjossa mittaria, niin se näytti 30 astetta. Vähän ennen Mariboria sitten alkoi sataa oikein kunnolla, joten huoltsille suojaan. Kahvin verran taukoa ja kyselin paikalliselta motoristiltä säätietoja. Paikallisia ukkoskuuroja.
Matka jatkui vaikka vielä satoi, mutta sain vinkin et siihen suuntaan johon olen menossa ei sada. Eikä satanut.
perjantai 1. kesäkuuta 2018
Pontassieve - San Marino - San Trovaso
Tulipahan bongattua yksi maa lisää #57.
Paluumatkalla näyttikin jo tummaa pilveä ja ukkosen uhkaa. Päästiin kuitenkin alas San Marinosta ja Riminin alueelle ennen ukkosmyräkkää. Mopot parkkiin ja syömään sateen ajaksi.
Suunnilleen tunnissa homma kuitenkin hellitti ja splitattiin porukka kahteen osaan. HD-hemmot jatkavat vielä Italiassa ja LonelyRider jatkaa kohti pohjoista.
Tänään selvisin kuivana, vaikka pahalta paikkapaikoin näytti. Huomista odotellessa ja huomisen ukkosmyrskyjä. Toivottavasti eivät ala vuoristossa ollessa. No, matka jatkuu ja vaikka sateessa ei ajeta, niin sateen sattuessa ajetaan sateessa....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)