Istanbulin stopover

Melko hyvinhän se hotlan saaminen meni, eikä huonekaan huonoimmasta päästä ole.

Turkish Airlines tarjoaa Wish More, 5 tähteä ja sviitti kuljetuksilla.

Tuli muuten käsittämätön fiilis ja vielä Turkissa, kun tultiin bussilla lentokentältä. Bussi kulki tasaiseen ja liikenne sujui uskomattoman hienost - kaikki pysyivät omilla kaistoillaan - tai ainakin se vaikutti siltä kolmen viikon liikennekaaoksen jälkeen. Aikaisemmin kun on täällä ollut, niin tääkin on liikenteen osalta ollut välillä melko kaaosta. Riippuu mihin vertaa...

Istanbul airport

Lento Kathmandusta Istanbuliin takana ja 8 tunnin istuminen.

Nyt odotellaan ja katsotaan miten Turkish Airlinesin "free accommodation" toimii, kun on pitkä vaihtoaika.

Tiskillä jo lupasi, että varaus on ok, mutta istukaa tohon Starbucksiin odotteleen...

Sinne jäi myös jatkolennon liput😀

Kathmandu

Viimeistä päivää Kathmandussa viedään tai viimeistä koko päivää. Huomenna päivällä lento Istanbuliin.

Shoppailen ja kujia kierrellen, päivää kuluttaen, aamun viileyden muuttuessa mukavan lämpöiseksi auringonpaisteeksi aamu vaihtui päiväksi ja iltapäiväksi ja siitä vielä illaksi ja yöksi. Taisimme suututtaa muutaman kauppiaan tikimisellä, mutta periaatteella tyhmä ei oo se joka pyytää, vaan se joka maksaa...

No, taisi tulla muutama kerta hellyttyä liian helposti maksamaan.

Iltapäivälla jokunen hetki hotellin katolla aurinhosta nauttien ennen taas niin maittavia ruokia.

Vielä oli yksi juttu toteuttamatta, riksalla ajo. Meinattiin jo jättää väliin kokonaan, mutta päästiinhän siinäkin hinnasta sopimukseen. Ja sit baanalle... Sovittiin puolen tunnin saitsari, mut tyydyttiin viiteen minsaan ja pariin valokuvaan.

Siinä se ja huomenna alkaa paluu arkeen.

Chitwan-Kathmandu

Aamusta aikaisin ylös ja aamupalalle hyvissä ajoin, mutta ei se niin vain onnistunutkaan, kas kun kukaan muu ei ollut vielä herännyt. Ei olla Suomessa, eikä minuuttiaikataululla. No, odoteltiin kaikessa rauhassa ja vähemmän rauhassa. Tuli jo mieleen, että niinköhän jää aamupala syömättä.

Pikkuhiljaa alkoi näkyä liikettä ja päästiin aamupalalle, joka hotkaistiin kiireessä, että ehdittää kuljetukseen bussille. Kun kello näytti lähtöaikaa, me oltiin valmiina lähdössä, mutta ei siellä ketään muuta ollut.

Ja sama homma jatkui koko päivän... Ei mitään kiirettä.

Bussi lähti, kun oli sopiva aika lähteä. Matka kesti sen mitä se kesti. Tänään 150 km kesti 13 tuntia ja päästiin perille.

Päästiin hotellille ja saatiin huone. Päästiin vielä illalla syömään todella hyvät ruuat. Siis kaikki hyvin - eikä niin kiirettä.

Safaria pukkaa

Aamusta aikainen hyvä aamiainen. Matka jeepin lavalla viileässä aamusumussa kohti venesafarin starttia. Aamun usva joella loi liki aavemaisen tunnelman pitkän veneen lipuessa hiljalleen myötävirtaan lähteiden lämmittämässä vedessä.

Matkan aikana pongasimme krokotiilejä lämmittelemässä vedessä, veneen lipuessa niiden ohitse. Välillä King Fisherin sininen vilahti rannalla tai niiden sukeltaessa veteen. Muitakin lintuja riitti ihailtavaksi pitkin rantatörmää ja puiden oksia. Muiden nimiä ei tule enää mieleen. Ja olihan siellä rannalla myös joitakin kauriita.

Veneretken jälkeen matka jatkui parin tunnin viidakkokävelyllä. Matkalla pongattiin lintuja, termiittiien kekoja, kauriita, eläinten jälkiä ja jätöksiä, taisipa muutama norsukin tulla vastaan.

Paluu hotellille ja vielä pikaisesti käymään ennen lounasta norsujen pesupaikalla. Lounas ja lähtö jeeppi safarille. Kesto 4 tuntia. Nyt oma oppaamme vaihtui toiseen ja jeeppiin tuli mukaan muitakin, kun suunnattiin syvemmälle ja pidemmälle luonnonpuistoon. Tämä opas ei puhua pukahtanut juuri mitään matkan aikana. Ja oikeistaan koko reissun aikana ei mitään uutta juurikaan nähty. Pari sarvikuonoa lähempää, krokotiilejä vähän enemmän ja muutama villisika juoksentelemassa tiellä.

Auringon laskiessa paluu kylään ja kävely hotellille. Illalla vielä todella hyvä ja maistuva nepalilainen päivällinen. Ja todellakin siinä oli riittävästi syömistä.

Olipa taas näkemisen ja kokemisen arvoinen päivä. Huomenna vielä aikaisempi herätys ja kohti Kathmandua. Taas bussimatka.

Kuvia

Pokhara-Chitwan

Kyl muuten toimii homma täällä ja hienosti. Aamusta respa soitti ja varmisti herätyksen ja samalla tiedusteli milloin tulemme aamiaiselle. Edellisenä päivänä kysyimme vain hivenen aikaistettua aamupalaa.

Kun odottelimme kuljetusta hotellilta bussisemalle, niin motskari kurvasi paikalle ja sillä paikalle saapui safarin buukanut kaveri. Ja hoiti naapurista taxin. Hän tuli vielä bussiasemalle varmistamaan oikeaan bussiin meidät.

Siitä sitten kohti Chituwania ja huimia seikkailuja. Oli se ihan oikeasti välillä melko huimaa touhua, satojen metrien pudotus alla virtaavaan jokeen ja kuski painaa ulkokautta ohi. Täällä väistää se, joka pelkää... Tie oli paikka paikoin pahempi, kuin perunapelto mut lisättynä vielä ala- ja ylämäillä ja satojen metrien pudotuksilla ilman mitään reunavalleja.

Hengissä perillä.

On muuten buukattu parille päivälle ohjelmaa ihan sopivasti, aamusta iltaan.

Tänään lounaan jälkeen ohjelmassa parin tunnin kävely joen vartta pitkin. Nähtiin lintuja vaikka minkälaisia, sarvikuonoja, norsuja, peuroja, krokotiilejä ja riikikinkukkoja.

Kävelyn jälkeen ohjelmaassa oli paikallinen tanssiesitys tunnin mittaisena.

Sen jälkeen vielä ohjelmassa päivällinen. Ja koko ajan on ollut opas mukana kertomassa mitä ja minne.

Aamusta jatkuu ennen auringon nousua...

Netti on sen verran huono, et kuvien kans saataa ilmetä viivettä...

Kuva unohtui

Diplomit ja ohjeet

Saatiin oikein diplomitkin🚁🗻

Veneilyä ja yogaa

Aamuisen kävelyn ja Dalai Laman viisauksien jälkeen veneellä saarelle käymään. Pikainen visiitti temppeliä katselemassa.

Iltapäivästä käytiin kyselemässä, jos päästään yogatunnille. Ja sit sitä oltiin mukana tunnilla. Tää oli sellainen enemmänkin venyttelyä sisältävä yoga. Ei tekis varmaan pahaa toinenkin kerta. Sen verran notkea huomasi taas olevansa.

Huomenna aamusta matka jatkuu kohti Intian rajaa. Suuntana Chitwan. Tie on kuulemma karmeassa kunnossa ja osa bussiliikenteestä ei sen takia aja sinne. Tietöitä.

Erään kahvilan menusta

Rantakahvilan menun sivuilta ohjeita ja viisauksia elämään...

Kannattaa lukea!

Hyvää Joulua!

Annapurna Base Camp

Aamusta aikaisin herääminen ja valmistautuminen helikopterin kyytiin Annapurnan Base Campille.

Nouto hotellilta ja suunta kohti lentokenttää yhdessä kolmen aussin kanssa. Kevyt turvatarkastukset ja odottamaan... Sitten osoitettiinkin, reilu tunti. Ei oikein syy selvinnyt.

Sitten hekolla kohti Base Camppiä pehmeästi läpi pilviverhon auringon säteiden valaistessa huikean hienoa maisemaa. Ja päälle vielä pehmeä laskeutuminen.

Ei muuta kuin ylös, ulos ja kumarassa pois roottorin lapojen alta. Kuin elokuvissa konsanaan.

Sit se kopteri lähtikin ja lupasi tulla noutamaan.

Ilma oli melko ohutta 4130 metrin korkeudessa, joten juosta ei kauheasti tehnyt mieli. Viileässä mutta aurinkoisessa ilmanalassa kierreltiin Base Campin maisemia.

Ja tulihan se helikopteri meidät vielä hakemaan takaisinkin.

Hienot ja jylhät oli maisemat matkalla. Tää olin sellainen "Once in a life time".

Pokhara rauhassa

Tänään kuljeskeltiin rauhassa ilman sen suurempia suunnitelmia pitkin poikin Pokharaa ja järven rantaa.

Syötiin hyvin-niin kuin muinakin päivinä ja nautittiin auringosta ja lämmöstä.

Muutaman tunti rantakahvilassa kului lukien ja muistiinpanoja tehden, aiheina erilaisuuksien suomi ja tietosuojavastaavan ohjekirja. Lomalukemista😀

Pokharaa fillareilla

Fillarit vuokralle ja menoksi. Täällä liikenne on sen verran rauhallisempaa, että voi mennä sekaan. Vielä kun muistaisi kummalla puolella pitää ajella. Ja liikenneympyrät ne vasta mielenkiintoisia olivat - varsinkin fillarilla. Parempi väistää kaikkia.

Pikkaisen pukkasi serpenttiininousu hapottamaan ja pisti oikein tosissaan puhaltamaankin, kun lähdettiin polkemaan kohti stupaa, World Peace Pagodaa.

Sit ajettiin vielä ylämäkeen jokunen kilometri pitkäksi, kun etsittiin sitä jälkimmäistä risteystä-kas kun ei nähty sitä ensimmäistä ollenkaan.

No, alamäkeen paluu oikeaan risteykseen ja sit vielä jyrkempää nousua. Meni jo kävelyksi välillä. Päästiin kuitenkin perille. Pyykkihommiksi meni vaateiden osalta, sen verran pukkasi lämmintä, vaikka aamusta ei vielä päästy lähellekään 27.

Hienot oli taas näkymät järven yli Pokharaan ja Himalajalle.

Ja paluu meni jarrutellessa...

Vielä jatkettiin toiselle laidalle kaupunkia teelle ja katselemaan liitovarjojen esityksiä taivaalla, ennen kuin laskeutuivat järven rantaan.

Pokhara

Päivä Pokharaa kierrellen lämpöisestä ja aurinkoisesta säästä rauhassa nauttien. Yoga-kahvilan inkivääriteen ihmeellinen rauhoittava vaikutus sai aikaan oudon tunteen kehossani - ja piti nostaa kädet ylös...

Pokhara aamulla

Aamuiset maisemat hotellin katolta...

Kathmandu-Pokhara

Aikainen aamupala ja kävellen bussille matkalaukkuja perässä raahaten. Ei pitkä matka, vajaat puolikilsaa.

Kamat bussiin ja bussi lähti melkein ajallaan vähän yli puoli kasi.

Matkaa 200 kilsaa mielenkiintoista vuoristotietä. Matkalla ohitellaan vuoronperään välillä sisäkurvissa ja välillä ulkokurvissa ekä sillä ole väliä onko ylä- vai alamäki.

Jos joku tulee vastaan, niin sitten joku väistää. Ihan pimeetä touhua, mutta ei osumia matkalla ja ehjänä perille. Matkalla näkyi kyllä muitakin suorituksia, jotka eivät olleet päässeet perille...

Aikaa tuhraantui 8 tuntia, joten keskinopeus ei päätä huimaa.

Hotelille ja syömään ja some ja nukkumaan. Huomenna tutkitaan lisää Pokharaa.

Kathmandua kierrellen

Tänään kevyt välipäivä ennen Pokharan bussimatkaa, reilut 200km ja vähintään 6 tuntia mut saattaa ottaa reilut 10 tuntiakin.

Kierreltiin muutamia uusia katuja ja katseltiin paikallista elämänmenoa. Samalla tuli harrastettua kevyttä shoppailuakin ja tulipahan tilattua prodeeratulla Yamahan tuareg-kuvalla paita.

Rentoutuminen sokeiden jalkahieronnassa kävelyn päätteeksi ja kyllä löytyikin nautinnollisia kipupisteitä.

Uusi tuttavuus ruokapaikoista löytyi ihan hotellin läheltä ja olipahan taas hyvät ja maukkaat kasvisruuat.

Illalla vielä kamojen pakkaus ja aamusta kohti Pokharaa.

Golfia välillä

Tänään olikin vuorossa golf Gokarna Forest Resortissa.

Aamupalan jälkeen taxia tinkaamaan hotellin edustalle. Hinta lähti 1500 rupiasta ja lopulta päädyttiin 800 rupiaan.

Matka ei ollut matkana pitkä, mutta aikaa kuluu - 15km ja tunti. Tulee mieleen sanonta, haluutko heti vai tehdäänkö tietokoneella... Vai pitäiskö mennä kävellen.

Hyppyjen, reikiä väistellen ja monien pumppujen ja pölyisen matkan jälkeen Kathmandun ulkolaidalta löytyi oikea paikka.

Ei muuta kuin kyselemään, kuinka homma toimii täällä maailman kolkassa. Saimme mailat ja caddyt "kevyttä" 13000 rupian korvausta vastaan.

Ei muuta kuin kiertämään kenttää ja viljelemään uutta pallokantaa Nepalin maastoon ja vesiesteisiin. Ja niinhän siinä kävi, että pari väylää ennen loppua piti tehdä pallohankintoja lisää.

Kiva kierros bambien ja apinoiden seuratessa Suomituristien vaihtelevaa peliä. Siis normigolffia.

Illasta hommattiin vielä liput Pokharan reissulle, jonne suunnataan keskiviikkoaamusta.

Nagarkot

Aamusta taas bussiasemalle ja suuntana Nagarkot. Ensin Bhaktapuriin ja siellä ulos. Siitä sitten etsimään uutta bussia ja sen lähtöpaikkaa. Kaikki löytyy, kun kyselee... Edellinen bussi lähti justiin ja niin sanotusti "fully crowded" katolla istujia myöten.

No, seuraavaan paikalliseen istumaan riisisäkkien ja muiden tavaroiden sekaan. Istuttiin varmaan puolisen tuntia ja auto täyttyi ääriään myöten täyteen ja ylikin. Ei kuitenkaan aikomustakaan liilahtaa ja kun kyseltiin milloin lähtee, niin nyökkäyksiä vastaukseksi. No, se bussi lähti ilman meitä, jos lähti...

Päätettiin tingata taxia. Muutaman neuvottelun jälkeen päästiin yhteisymmärrykseen ja suunta kohti Nagarkotia. Tie tai mikä se nyt olikaan, olisi paremmin sopinut enskamopolle, eikä silläkään olisi ollut kovin rentouttavaa ajella. Olisi varmaan ollut huikea kokemus matkata siellä bussin katolla tää matka, jos ei olisi pudonnut... Hyvä kun pysyttiin taxin takapenkillä.

Päästiin perille ja sieltä katselemaan huisia näkymiä kaukana siintäviä Himalajan valkohuippuisia vuoria. Siellä se oli myös todellinen, "Top of the world", Mt Everest. Jos paikallisia on uskominen.

Matka jatkui kevyen rappusten ka torniin kiipeämisen jälkeen takaisin kohti Kathmandua ehkä hivenen paremman tien kautta.

Siinä ne tärkeimmät tällä kertaa...

Indiana Jonesin maisemissa Patanissa

Tänään jatkettiin taas Indianan Jonesin maisemien metsästämistä, nyt vuorossa Patan.

The Raven jäi näkemättä, samoin kuin Marion.

Mielenkiintoisia kujia löytyy ja ikiaikaisia rakennuksia - osa paremmassa, osa huonommassa kunnossa. Monet rakennukset on täälläkin tuettuina maanjäristyksen jäjiltä.

Patanin vanhat temppelit on paremmassa kunnossa kuin Kathmandun. Täällä on siistimpää ja rauhallisempaa kuin Kathmandun hälinässä.

Käytiin matkalla tapaamassa Patanin lapsijumalatarta ja saatiin "onnenkaste"-merkki otsaan.

Paikallisliikennettä kannatettiin molempiin suuntiin, kunhan ensin löydettiin vaan oikea "hiace". Kuinka monta mahtui pieneen hiaceen-parhaimmillaan meitä oli 23 ja vielä olisi mahtunut. Matka maksoi kahdelta 30 paikallista eli vajaat 30 senttiä.

Bhaktapur

Tänään paikallisbussilla Bhaktapuriin Kathmandun naapuriin. Matkaa vajaat 20 kilsaa ja aikaa kului reilu tunnin verran. Liikenne toimii-kuitenkin.

Maisemat kylässä kuin Indiana Jonesin elokuvissa. Ja siellä kuvattiin uutta elokuvaa, Man from Kathmandu.

Illalla poikettiin syömään ja samalla jututtamaan kokkeja. Vähän taas mallia mitä voi kokeilla itsekin kotipuolessa. Taas oli sapuskat kohdallaan.

Niin ja saatiin vihdoin meidän matkatavarat.

Kathmandun kiertosta

Tänään lisää Kathnandun kiertämistä, ensin taxilla ja sitten kävellen.

Aamusta Budha Stupalle taxikyydillä. Sovittiin sit vielä saman kuskin kanssa, että odottelee meitä suunnillen tunnin verran ja sit jatketaan matkaa.

Paluumatkalla ajettiin hindujen hautauspaikalle. Siellä poltetaan ruumiit ja tuhka sirotellaan viereiseen jokeen. Nytkin oli muutama hautausrituaali menossa.

Sen jälkeen paluu hotlalle ja uusi neuvottelu taxikuskin kanssa, kun haluttiin pysähtyä matkalla hindujen mestalle.

Iltapäivästä vielä suunnattiin muutaman kilometrin päässä olevalle apinatemppelille ja kiivettiin kunnon raput ylös. Pisti puhaltaan.

Niin ja matkatavaroista ei edelleenkään tietoa...

No luggage today

Aamupalan jälkeen selviteltiin taas löytyisikö jostain meidän matkalaukku ja voiko hotellin kuski käydä hakemassa sen ilman meitä. Tänään olivat sitä mieltä, että pitää olla alkuperäinen ilmoitus kuskilla mukana-en muuten antanut, kun eilen riitti kopiot ja nyt niitäkään ei enää löytynyt, Jes.

Siitä sitten aamusta katsomaan Kumaria, lapsijumalaa, ei suostunut näyttäytymään tänään aamupäivällä. Maybe later... No, saatiin hommattua kuitenkin nyt turistikortit koko ajalle (sisältyy pääsylipun hintaan, mutta vaaditaan valokuva ja passi mukaan), joilla päästään uudelleen alueelle. Se onnistui jo toisella kertaa. Nyt oli valokuvat ja passit mukana.

Sieltä jatkettiin päiväkierrosta muutamien kauppakeskusten kautta takaisin hotellille. Iltapäivään mennessä saatiin raavittua kokoon vajaat 19000 askelta.

Hotellilla soitto taas kentälle ja kyselemään matkalaukkua. No, nyt pitäisi taas olla löytynyt meidän laukku. Ei muuta kuin taxi ja kohti kentää - en muuten uskonut lakun löytyneen. Pakko mennä kuitenkin. Ja niinhän siinä kävi. Sorry, maybe tomorrow... Käytiin kuitenkin vielä etsimässä Turkin yhtiön konttori ja kysymässä sieltä voitteko ihan oikeasti jo selvittää missä meidän laukku seilaa. No, sitä nyt ei oikein kukaan tiedä, kun eilen sen piti tulla ja kai tulikin mutta jos se ei tullutkaan niin sit sitä ei oikein tiedä ja kun pitää kysyä helsingistä ja bangkokista ja thaiairilta ja ehkä vielä finnairilta ja kun istanbulikaan ei voi tietää. Mutta me informoimme. No eihän se tietenkään niiden vika olekaan.

Illalla vähän shoppaileen uusia vaatteita, kun nykyisillä on menty sunnuntaista lähtien. Ja oli ostettava jo laturi ja pari latauspiuhaakin, kun alkaa olla virrat melko vähissä kaikista laitteista.

Mutta muuten on lämmintä ja ruoka on ollut hyvää. Muutama kerta on tullut MoMoja maisteltua eri tulisuuksilla. Ja olutkin tulee aina isossa pullossa, 6,5 dl.

Maybe tomorrow tai sitten ei...

Kaaos jatkuu

Ei vieläkään matkatavaroita... Laukku seilannut Bangkokin kautta Kathmanduun. Should be here but call tomorrow...

Thamelin aluetta kierreltiin pitkin kujia ja koitettiin arpoa oikeaa suuntaa pölyn ja pakokaasun seassa samalla väistellen milloin autoja, milloin jotain muuta tiellä liikkuvaa pyörillä kulkevaa härveliä...

Lapsijumalatarta ei tänään nähty, vaikka alueella käytiinkin. Kierreltiin sillä alueella ja maksetiin uudelleenrakenusmaksua, joka kerätään kaikilta turisteilta. Mistäköhän tunnistivat meidät turisteiksi. Temppelialueella näkyi jonkin verran maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja, joita koittavat kovasti korjata kiinalaisten avulla.

Keli oli edelleen hieno ja lämmin, joten tarkenee.

Kathmandu ja kaaos

Lento Istanbulista vajaa tunnin myöhässä, mut päästiin perille. Ilman matkalaukkua, jossa oli kaikki meidän kamat. Melkein meni putkeen.

No, kentällä selviteltiin visaa kolmella luukulla ja kaikkea muutakin varmaan reilu tunti tai kaks, mut lomalla ei niin kiirettä.

Kuski venttasi kiltisti terminaalin ulkopuolella meitä ja sitä siitä kohti liikennekaaosta...

Nyt jo hotelilla ja eka tilaus sisällä. Vähän juomaa ja ruokaa, sit shoppailemaan vähäb kamoja, kun laukku on luvattu huomiseksi vasta tänne. 

Taitaa olla 24 tuntia kun kotoa lähdettiin. Keli on muuten ihan kohdallaan, kirkas sininen taivas ja aurinko paistaa, siis tarkenee...

Jokerit-SKA

Kaisaniemi ja kiekkohuumaa☹ Ei oikein toiminut homma...

No, osuma tuli viimeisen maalin tekoajassa ja minttua pullollinen....tyhjeni muuten hyvin.... ja pullo kiersi ringissä ja ....